KUHAMAA - Saalislajit - Ahven - Ajoahven iskee kiihkeästi

 
Ajoahven iskee kiihkeästi
 
Video Rautavesi

Ahventa Kuoreparvista

 
 
 
Paras ison ahvenen jigikalastussesonki alkaa vesien lämpötilan noustessa 20 asteeseen, mikä tapahtuu yleensä heinäkuun alussa. Ruoveteläinen kalastaja ja kalastusopas, iktyonomi Petri Ristiniemi kertoo, että vuolteilla alkaa tapahtua, kun särki ja salakka ilmaantuvat paikalle. Petri on havainnoinut ajoahvenien syövän pääasiassa pientä, tuuman mittaista saman vuoden särjen ja salakan poikasta. Jonkin verran ahventen mahoista löytyy noin 5 sentin pituisia edellisenä kesänä syntyneitä särkikaloja. Ruoveden ahvenet tuntuvat käyttävän lähes yksinomaan särkeä ja salakkaa ja kumpikin on yhtä yleinen ravintokohde.

Helleaikaan tyynellä ja aurinkoisella kelillä ajoahven on pinnassa ja Petri uittaa jigiä aivan pinnan tuntumassa vapaa pystyssä pitäen. Tuulisella ja pilvisellä kelillä pikkukalat ja ahvenet painuvat pohjan lähelle ja tuolloin myös jigi upotetaan niiden perään.

Parhaaseen kalastusaikaan heinäkuussa ahvenet löytää melko matalasta, 2-3 metrin vedestä. Ajoahvenen pyynti on erittäin mielenkiintoista. On hauska seurata raitapaitojen saalistavan pikkukalaa pinnasta.

Petri käyttää ison ahvenen tavoittelussa pääasiassa 5 sentin toukkajigiä, mutta myös kalajigi saa peliaikaa, etenkin kun ahvenet pärskivät pinnassa. Kun kalat ovat aivan matalassa, käytössä on pitkärunkoinen 4-5 gramman jigipää, jota saa hyvin uitettua pinnan alla ilman että se takertuu kiinni pohjakasveihin. Useimmiten siiman päähän solmitaan 5-7 gramman jigipää ja mitä syvemmässä kalat ovat, sitä suurempi on painotus.

Moottoriöljy on varma perusväri, joka toimii hyvin helleaikaan. Myös valkoinen ja keltainen kuuluvat vakiokalustoon Ruovedellä. Kalajigeistä hyviksi ovat osoittautuneet yksiväriset, valkoinen erityisesti ja keltainen sekä kalanvärinen, 4-5-senttinen jigi.

Kalajigiä nyitään terävämmin kuin toukkajigiä, jolloin siihen saadaan haavoittuneen kalan uinti. Mitä ”tyhmemmän” näköisellä häirikköpoukkoilulla kalajigin saa kulkemaan, sen varmemmin ahven siihen nappaa.
 
 
 
 
Ottipaikat ja ottiajat
 
Ahvenia haetaan jigillä sieltä, missä pikkukalaparvet oleskelevat. Vuolteet ja kasvustopohjaiset matalikkojen reunamat ovat parhaita paikkoja. Jigi heitetään joko ahvenen pärskähdyskohtaan, pikkukalaparven sivulle tai parven yli tai eteen. Parven keskelle jigiä ei kannata heittää parvea turhaan hajottamaan.

Ison ahvenen parhaat ottiajat ajoittuvat kesällä aikaiseen aamuun ja myöhäiseen iltaan. Aamupäivä on usein huonoa aikaa. Päivällä syönti on ajoittaista, mutta välillä voi törmätä kiivaaseenkin iskuun. Iltapäivää kohti syöntijaksot tihenevät ja monina iltoina klo 20-21 väli on parasta aikaa.

Kun isot ahvenet kerran löytää, kannattaa alueelle jäädä kyttäilemään syöntijakson alkamista, odotellessa vaikkapa eväitä syöden. Kun syönti alkaa, se on yleensä rajua. Usein ahvenet oksentavat suustaan veneen pohjalle juuri nieltyjä pikkukaloja. Niitä pystyy hyödyntämään ns. kylmäongessa, jonka voi virittää pyyntiin jigityksen lomassa.

Kylmäonkena toimii rento vapa ja 1-luokan kela. Siimana käytetään enintään 0,18 mm:n monofilia tai 0,08-0,10 mm:n punottua. Siiman päähän tulee pieni, 10-12 numeron kolmihaarakoukku, jonka yksi haara pujotetaan kalasyötin selkäevän alitse. Noin 20 cm päässä syötistä on kevyt, grammainen lyijypaino, joka juuri ja juuri upottaa syötin. Täky nostetaan pohjasta 10-30 cm ylös ja vapa laitetaan veneen laitaa vasten odottamaan.

Kun ahven ottaa syötin, sen annetaan ensin niellä rauhassa muutama sekunti. Kun kala alkaa vetää kunnolla siimaa, tehdään vastaisku ja aloitetaan väsyttely.

Syöttejä voi kalastaa etukäteen esimerkiksi tiheäsilmäisellä katiskalla tai onkimalla. Isosta särjestä käyttökelpoinen on pyrstöpala ja etenkin selkäevä, jonka kera särjestä leikataan reilusti lihaa mukaan syöttiin. Petri kertoo, että kylmäongella tulevat usein reissun isoimmat körmyniskat.
 
 
 
 
Syksyllä syvemmältä
 
Ahvensesonki jatkuu normaalivuonna syyskuun loppupuolelle. Elo-syyskuussa isot ahvenet siirtyvät syvemmälle penkkoihin ja rinteisiin. Vuolteiden anti heikkenee ja kalastus keskittyy selvemmin karikoille. Tuolloin siirrytään käyttämään suurempia 10-17-grammaisia jigipäitä, sillä ahven voi löytyä vasta 10 metrin syvyydestä. Iso jigi kannattaa pujottaa pitkävartiseen koukkuun, jotta ahven tarttuu paremmin kiinni itse koukkuun.

Joskus ahvenen tavoittaa myös välivedestä, kun tärppejä alkaa tulla jo jigin vajotessa. Useimmiten pohjapyynti on kuitenkin syksyllä valttia.

Petri Ristiniemen havaintojen mukaan ahventilanne näyttää nyt erittäin hyvältä, kiitos menneiden lämpimien kesien. Ahvenen keskikoko on selvästi kasvanut ja esimerkiksi viime kesänä vesiltä ei tarvinnut juurikaan palata ilman, että suurin ahven olisi jäänyt alle puolen kilon. Monella reissulla isoimmat köriläät olivat 700-800-grammaisia. Myös yli kilon kaloista on saatu runsaasti havaintoja.