KUHAMAA - Saalislajit - Muut särkikalat
 

Muut särkikalat

   

Kuuntele YLE Areenassa kalatalousyrittäjä Heikki Viitakosken haastattelu särkikalojen elintarvikekäytöstä

   


lahna.gif (19766 bytes)

Särki

Lahna

   
Toutaimen lisäksi Pirkanmaan vesistöistä löytyy monenlaisia särkikaloja, jotka muodostavat useissa järvissä kalaston pääjoukon. Saaliiden kannalta merkittävimpiä särkikaloja ovat särki, lahna, säynävä eli säyne ja sulkava. Kalastajat tavoittelevat näistä lähinnä kolmea ensiksi mainittua. Sulkavaa saadaan monista järvistä runsaasti sivusaaliina, mutta lajia ei nykyään juuri enää käytetä ihmisravinnoksi. Myös särjen käyttö ruokakalana on vähentynyt viime vuosikymmeninä.

Särkeä tavataan runsaslukuisena lähes tulkoon kaikissa Pirkanmaan vesistöissä, kuten myös lahnaa. Lahna on itse asiassa koko Hämeen maakuntakala, mikä kertoo sen yleisyydestä näillä kulmakunnilla. Kuhamaan yli 10 000 km:n pituinen rantaviiva tarjoaakin rajattomat mahdollisuudet muun muassa näiden lajien rannalta ongintaan. Särkeä ja lahnaa tavoitellaan kesällä tavallisilla mato-ongilla mm. kaislikkojen kupeesta. Lahna ottaa hanakasti myös pohjaonkeen ja niitä saadaankin usein sivusaaliina kuhan- ja ahvenenpilkinnän yhteydessä. Perinteisesti lahnankalastajat tavoittelevat kesähelteillä tätä leveää ja isosuomuista otusta alueilta, jonne tuuli on painanut pitemmän aikaa lämmintä päällysvettä. Myös rauhallisesti virtaavat joki- ja salmipaikat ovat kokeilemisen arvoisia särki- ja lahnapaikkoja. Lahna on siiman päässä voimakas taistelija.

Säyne on saalislajina useilla koskikohteilla sekä myös vuolteilla ja muissa järvien virtapaikoissa. Karppia, joka on antanut nimensä lahkolle, johon särkikalat kuuluvat (karppikalat), voi käydä onkimassa mm. Tampereen Iidesjärveltä.

 
Lahna on vahva kala, joka vääntää onkijan vapaa mutkalle.
 
Sulkava ‒ Puoli-Pirkanmaan valtalaji
 
Sulkava on Etelä- ja Keski-Suomen sisävesialueella elävä särkikala, jonka keskeinen esiintymisalue sijoittuu vahvasti Tampereen ympäristöön. Sulkavaa on erityisen runsaasti alueen rehevissä tai lievästi rehevissä sameissa ja tummavetisissä reittivesissä.

Tunnettuja sulkavavesiä ovat Kulo-Rautavesi, Kyrösjärvi, Pyhäjärven Säijän-Sorvanselkä ja Toutonen, Ruovesi sekä Vanajanselkä. Karuimmista kirkasvetisistä järvistä sulkava puuttuu kokonaan. Puhdistuneen ja karun Näsijärven pääaltaan alueella se on nykyään harvinainen.

Sulkava käyttää pääravintonaan planktonia ja viihtyy pintavesissä, mutta välillä parvet liikkuvat myös pohjan tuntumassa verkkokalastajien ”riemuksi”. Sulkava on pitkäikäinen kala, joka voi elää jopa yli 30-vuotiaaksi. Sulkava kasvaa ensimmäisinä elinvuosinaan melko nopeasti, mutta kasvu lähes pysähtyy kalan saavuttaessa reilun 30 cm pituuden noin 6-7-vuotiaana. Sulkavan koko jääkin tyypillisesti alle puolen kilon; 300-400 gramman yksilöt ovat yleisiä. 2000-luvun Suomen ennätyssulkava painoi 1,130 kg ja se kalastettiin Lohjan Hiidenvedeltä.

Sulkavan vuosiluokkavaihtelut näyttävät olevan erittäin suuria. Esimerkiksi Säijän-Sorvanselällä pyynnin kohteeksi tulleita vuosiluokkia on syntynyt enimmäkseen vain muutamana lämpimänä kesänä, joista hellekesänä 1997 syntynyt ikäryhmä on ollut selvästi runsain.

 
 
Sulkava osuu harvoin kohdalle uistimeen. Kuokkalankoskesta sulkavan napannut Jari Tuiskunen kertoi saaneensa lajin vapavälinein kymmenkunta kertaa kalastusuransa aikana. Sulkavan selvimmät tuntomerkit ovat pitkä peräevä ja ylöspäin suuntautunut suu, joka on tyypillinen muillekin planktonsyöjille. Kuva Jari Tuiskunen.
 
Kyrösjärven sulkavasta herkkupihvejä pöytään
 
Särkikalat voivat muodostaa huomattavan osan järven biomassasta. Monien lajien hyödyntäminen ihmisravinnoksi on ollut toistaiseksi melko vähäistä tai olematonta. Niistä saa kuitenkin herkullista ruokaa, mistä valistuneet kuluttajat ovat nyt erittäin kiinnostuneita.

Ikaalisten Kyrösjärvellä sulkavan nuottapyyntiä on käynnistelty hyvin kokemuksin vuodesta 2017 alkaen. Saaliista valmistetaan kalamassaa, jota mm. talouskeittiöt käyttävät Pirkanmaalla ja muualla maistuvien aterioiden aineksena. Tehokkaan kalastuksen ja raaka-aineen jalostuksen myötä terveellisen kotimaisen lähikalan käyttö lisääntyy. Samalla vesistöistä saadaan poistettua ravinteita ja muille lajeille jää käyttöön entistä paremmat ravintovarat.

Kalastus on monessa mielessä parasta kalavesien hoitoa. Täytyy kuitenkin muistaa, että veden laadun parantamiseksi pelkkä kalastus yksin ei ole mikään poppakonsti. Siellä missä ongelmia on, ulkoista kuormitusta tulisi vähentää valuma-alueella tehtävillä konkreettisilla ja järeillä toimenpiteillä.

Kuuntele YLE Areenassa kalatalousyrittäjä Heikki Viitakosken haastattelu särkikalojen elintarvikekäytöstä