| KUHAMAA - Tunnistusopas |
 |
| Järvilohen tunnistusopas | |
| Suoraan järvilohen tuntomerkkeihin | |
 |
 |
| Järvilohta on istutettu viime vuosina eri puolelle Suomea. Pirkanmaalla istutuksia on tehty eniten Näsijärveen, mutta myös useisiin muihin isoihin vesistöihin. Reittivesissä lohikalat vaeltavat laajoilla alueilla, joten järvilohen satunnainen tavoittaminen on periaatteessa mahdollista kaikilla toisiinsa yhteydessä olevien vesistöreittien osa-alueilla. | |
| Uusi tulokas tutuksi | |
| Koska järvilohi on melko uusi tulokas monissa vesissä, joissa esiintyy myös järvitaimenta, lajien tunnistaminen ja erottaminen toisistaan tuottaa vaikeuksia kokeneillekin kalastajille. Tämän tunnistusoppaan tarkoituksena on helpottaa kalastajia lajintuntemuksessa. Onhan oleellista tietää, minkä kalan sieltä järvestä on onnistunut saamaan sitkeän yrittämisen tuloksena. | |
| Kalojen ulkonäössä on suuria yksilökohtaisia eroja samoissakin vesistöissä. Myös eri vesistöjen välillä lohikalojen ulkonäkö vaihtelee. Lisäksi kalojen ikä ja koko, ravinto, sukukypsyys ja kanta vaikuttavat siihen, millaisena kalat näyttäytyvät kalamiehen silmissä. | |
| Syönnöskalat ovat yleensä kirkkaita. Niin järvilohilla kuin taimenilla hopeanhohtoisessa kyljessä välkehtii monesti sinisen tai vihreän sävyjä. Eräillä taimenyksilöillä keltaisen ja ruskean sävyt ovat vallitsevia. Varsinkin vesistöissä, joihin istutetaan pyyntikokoista taimenta, hiljattain kalanviljelylaitoksilta tuodut saaliskalat ovat usein tummasävyisiä. | |
| Järvilohella ja -taimenella on useita eroavaisuuksia, jotka näkyvät lajien ulkomuodossa ja rakenteessa. Erityisen vaikeissa tapauksissa tunnistuksessa voidaan käyttää apuna myös luita, suomuja ja dna-näytteitä, joista oikea laji voidaan varmentaa. Keskitymme tässä kuitenkin pelkästään ulkoisiin ominaispiirteisiin, joiden avulla kalat on pääsääntöisesti aina määritettävissä lajilleen. | |
 |
|
| Unohda vanhat opit | |
| Lohikalojen tunnistamisessa syntyy helposti virheitä, koska
ihmisillä on vahvoja ennakkokäsityksiä kalojen värityksestä ja ulkomuodosta. Tällaisiin
"perustotuuksiin" nojaaminen voi johtaa helposti väärään
lajinmääritykseen, etenkin jos lajintunnistus tehdään vain yhden kriteerin
perusteella. Varsinkin kookkailla ja sukukypsillä kaloilla perinteiset
tuntomerkit eivät useinkaan osu kohdalleen. Lohikaloihin liittyvät
uskomukset kannattaakin ensimmäisenä unohtaa, niin päästään parempaan
lähtötilanteeseen lajintunnistuksessa.
Seuraavassa on lueteltu kolme yleisintä ennakkokäsitystä, joiden perusteella tehty lajintunnistus saattaa epäonnistua. Nämä perinnetuntomerkit pätevät eräiden yksilöiden osalta, mutta vievät monissa tapauksissa harhaan, mikäli lajinmääritys tehdään pelkästään niiden pohjalta. |
|
| Harha 1. Kirkas kuin lohi. Taimenet ovat usein värikkäämpiä ja kirjavampia kuin järvilohet ja monilla yksilöillä esiintyy lieviä tai voimakkaita ruskean, keltaisen ja punaisen värisävyjä (kuvat 6-7). Kuitenkin järvenselällä syönnöksellä vaeltava taimen on usein järvilohen lailla täysin kirkas, varsinkin kirkkaissa vesissä (kuva 2). | |
| Harha 2. Tumma kala, taimen. Sukukypsyyden saavuttaneilla järvilohilla värinmuutokset ja tummuminen ovat yhtä lailla huomattavia kuten myös järvitaimenilla (kuvat 8-9). | |
| Harha 3. Lohella on lovipyrstö. Järvilohella pyrstö on usein enemmän tai vähemmän lovimainen (kuvat 3 ja 5). Toisaalta myös eräillä järvitaimenyksilöillä saattaa olla pyrstössä lovimaisuutta. Monilla järvilohiyksilöillä, varsinkin isoilla kaloilla pyrstö on kuitenkin usein lähes viivasuora (kuvat 1, 4, 8). | |
| Lohikalojen tuntomerkit | |
| 1. Syönnöskalat | |
| Seuraavassa on esitetty viisi tyypillisintä tuntomerkkiä ja niiden sijainti, joihin kannattaa keskittyä lajinmääritystä tehdessä. | |
| Järvilohi, kirkas syönnöskala | |
| 1. Järvilohella yläleuan luu (maxillare) ulottuu silmän takareunan tasalle. | |
| 2. Pilkutus ja sen sijainti ovat selvimpiä tuntomerkkejä joihin kannattaa erityisesti kiinnittää huomioita. Lohella on kyljessä mustia, melko pieniä ja usein aika epäselviä pilkkuja. Pilkut sijaitsevat pääosin kylkiviivan yläpuolella. Kalan päänpuoleisessa osassa noin rintaevän takareunan tasolle pilkkuja on lähes aina myös kylkiviivan alla, mutta ne loppuvat siitä pyrstöä kohti mentäessä. | |
| 3. Pyrstön varsi on hoikka. | |
| 4. Pyrstöevä erkanee pyrstön varresta selvässä terävässä kulmassa. | |
| Hieman epävarma tuntomerkki: | |
| 5. Järvilohen pyrstössä esiintyy usein lovimaisuutta, mutta se voi olla myös melko suora. | |
| Kuva 1. Järvilohi | |
 |
|
| Järvitaimen, kirkas syönnöskala | |
| 1. Yläleuan luu ulottuu silmän takareunan taakse. | |
| 2. Pilkut ovat selväpiirteisempiä ja suurempia kuin lohella ja niitä voi olla paljon. Pilkutusta on kylkiviivan alapuolella yleensä koko kalan ruumiin matkalta. | |
| 3. Pyrstön varsi on paksu. | |
| 4. Pyrstö erkanee pyrstön varresta loivemmin kuin lohella. | |
| Hieman epävarma tuntomerkki: | |
| 5. Järvitaimenen pyrstö on usein täysin suora, mutta siinä voi olla pientä lovimaisuutta yksilöstä riippuen. | |
| Kuva 2. Järvitaimen | |
 |
|
| Kuvia järvilohista: | |
| Kuva 3. Järvilohi | |
 |
|
| Kuva 4. Järvilohi | |
 |
|
| Kuva 5. Järvilohi | |
 |
|
| Lisää järvilohikuvia | |
| Kuvia järvitaimenista: | |
| Kuva 6. Järvitaimen | |
 |
|
| Kuva 7. Järvitaimen | |
 |
|
| Kuva 8. Järvitaimen | |
 |
|
| Lisää järvitaimenkuvia | |
| 2. Sukukypsät kalat | |
| Sukukypsillä kaloilla värin ja ruumiin muodon muutokset voivat olla hyvinkin voimakkaita. Etenkin koiraskalojen ulkonäkö poikkeaa huomattavasti syönnöskalojen ulkonäöstä. Hopeanhohtoisuus häviää ja värit tummuvat. Sukukypsillä kaloilla tapahtuu helposti virheitä lajintunnistuksessa. | |
| Sukukypsä järvilohikoiras | |
| Sukukypsillä koirasjärvilohilla väritykseen liittyvät ominaisuudet ovat selkeimmät tuntomerkit. Koiras on tumma ja sillä on vihertävä vatsa jossa esiintyy punaruskeita tai viininpunaisia, läikkämäisiä kuvioita, eniten lohikoiraan pyrstöpuoleisessa osassa. Kuono on kasvanut pituutta ja yläleuan luu jatkuu silmän taakse. Pyrstön uloimmat ruodot ovat erittäin jäykkiä, eikä lohen pyrstöä pysty juuri litistämään käsin kasaan. Pyrstö usein täysin suora. Leuassa koukku, joka on huomattavan suuri isoilla kaloilla. | |
| Kuva 8. Järvilohikoiras | |
 |
|
| Kuva: Timo Norrbacka | |
| Kuva 9. Järvilohikoiras | |
 |
|
| Sukukypsä järvitaimenkoiras | |
| Taimenkoiraalla ruskeaan vivahtavat sävyt ovat vallitsevia. Pilkutukset ja läikät ovat yleensä selkeämpiä ja kuin järvilohella ja niitä esiintyy kylkiviivan alapuolella yleensä koko kalan pituudelta. Leuan koukku on suuri isoilla kaloilla. | |
| Kuva 10. Järvilohikoiras (yllä) ja järvitaimenkoiras (alla). | |
 |
|
| Kuva: Jorma Piironen | |
| Sukukypsä järvilohinaaras | |
| Kala on voimakkaasti tummunut. Väritystä voi kuvata "noen värjäämäksi". Muuten tuntomerkit pitkälti samat kuin syönnöskalalla. | |
| Sukukypsä järvitaimennaaras | |
| Keltaisen ja ruskean sävyt ovat vallitsevia. Pilkutus voimakasta ja sitä on myös kylkiviivan alapuolella. | |
| Järvitaimen ja järvilohi | |