KUHAMAA - Saalislajit - Kuha - Hellekuhaa | |
Helteet tuovat suurkuhat ja ahvenet |
|
Penkkakuha nielaisee silikonin |
![]() |
Ruutti lasketaan kuhasyvyydelle | |
Kuhavieheitä | |
Kysymyksiä ja vastauksia kuhasta | |
|
Kuhan kalastuksessa tulisi huomioida kestävän käytön periaate. Kalastus ei saa vaarantaa kalakantojen tuottoa ja sen pitää olla järkiperäistä. Kalastajien tulisi välttää kuhan kutupyyntiä ja pitää alamittana vähintään 40 cm (vuodesta 2016 alkaen kuhan yleinen alamitta on 42 cm). Revittelyt kannattaa unohtaa. Otetaan ruokakalat ja ehkä kala naapurille, mutta hurjat 30 kuhan kertasaalisjutut saavat tunnollisen kalamiehen niskakarvat pystyyn. | |
Jigaajan heittokalusto | |
Vavaksi ehdottomasti jämäkkä ykkös- tai UL-luokan n. 180 cm:n keppi.
Varsinkin syvältä kalastettaessa jigiin pitää saada hyvä tuntuma ja siksi
vavan on oltava jämäkkä. Kuha ottaa varovaisesti, eikä vastaiskussa saa
myöhästyä. Löysällä vavalla kalastus on yhtä tuskaa. Kelaksi ykkösluokan
haspeli. Siima vaihtelee 0,22 mm:n monofilista punottuun 0,10 mm:n siimaan. Molemmissa on etunsa. Punotussa tuntuma kalaan on omaa luokkaansa sen venymättömyyden ansiosta. Volframiperuke kuuluu kuhan jigikalastukseen, varsinkin punotulla kalastaessa. Punottu siima on kuin hämähäkin seittiä kuhan terävissä hampaissa. Normaali monofil kestää hankausta jonkin verran. |
|
![]() |
![]() |
Kuhalle kookasta jigiä | |
Jiginä toimii reiluhko, noin 4 tuuman toukkajigi. Kuulapään paino saa olla
7-18 g, syvyydestä riippuen. Kemiallisesti teroitetut koukut tartuttavat
kuhan parhaiten ja niiden on syytä
olla riittävän pitkävartisia. Jigin värit selviävät kokeilemalla, mutta yleisvärinä vaalea öljy keltaisilla hileillä toimii lähes aina. Jokaisella järvellä on omat ottivärit. |
|
Virtapenkat ottipaikkoina | |
Kudun jälkeen kuhanaaraat siirtyvät nopeasti virtapaikkojen jyrkkiin
penkkoihin koiraiden jäädessä vartioimaan mätiä. Esimerkki jigipaikasta on
vuolle, missä ankkuri pudotetaan neljään metriin ja siellä mihin jigi
lentää, löytyy vettä jo 18 metriä. Voimakkaassa virrassa jigipää saa olla
järeä, lähemmäs 20 gramman luokkaa. Paras jigisesonki kestää kesäkuun alkupuolella noin viikon, minkä jälkeen paikalle saapuvat koiraskalat. Ottipäivät harvenevat ja mitä pidemmälle mennään, sitä pienempiä ovat saaliskuhat. Paras ottiaika on kello 16-19 välillä. Kellon lähetessä ilta yhdeksää, jigikalastus ei enää kannata, koska kala nousee pintaan. Kuhaa tulee vuolteista pitkin kesää, kunnes vedet syksyllä viilenevät. Päivittäinen syönti vaihtelee. Kun on helle ja tuuli käy etelän tai lounaan suunnasta, on aika lähteä vuolteelle. |
|
Jigitystekniikka | |
Jigi heitetään, sanka laukaistaan ja vapa nostetaan pystyyn. Siimaa pidetään
kireällä ja odotetaan kunnes jigi on pohjassa. Tuulisella säällä
pohjakosketusta on vähän hankala huomata, mutta painavalla jigipäällä sen
havaitsee. Punottu siima auttaa tässä. Joskus kala ottaa jo jigin vajotessa,
joten siimaa tarkkaillaan jatkuvasti. Vieheen tavoittaessa pohjan, vapa
lasketaan alas ja kelataan löysät pois. Tuntuma jigiin säilytetään koko
ajan. Hidas vavan nosto ylös ja taas tarkkaillaan jigin käyttäytymistä. Virtauksesta riippuen tulee valita oikean kokoinen paino. Jos paino on liian kevyt, se ei tavoita pohjaa tarpeeksi nopeasti ja kalastus on tuskastuttavan hidasta. Jos taas painoa on liikaa, jigi on liian vähän aikaa ”vapaassa” vedessä. Tyyli poikkeaa hiukan normaalista jiggaamisesta mutta on todettu erittäin tehokkaaksi. Yleensä tärppi tulee jigin laskiessa pohjaan, joskus kala ottaa sen pohjastakin. |
|
Kalastusopas Petri Ristiniemi, Kalatiira | |
Kuha | |