KUHAMAA - Saalislajit - Järvitaimen ja järvilohi - Punalihaisen perässä
 

Punalihaisen perässä

 
 
Lohensukuiset petokalat kuuluvat saalisvalikoimaan isoilla järvillä, hoidetuissa pienvesissä ja koskilla. Reittivesissä vieheeseen iskee järvitaimen ja järvilohi, koskilla ja pikkujärvissä tärppää myös kirjolohi tai puronieriä.

Kokemäenjoen vesistöalueella järvitaimenen lisääntymisen mahdollistava koskipinta-ala on ollut alun perin melko rajallinen. Taimenen tuotanto oli luonnontilassa arviolta vain 50 000 vaelluspoikasta. Luontainen lisääntyminen on nykyään vain murto-osia alkuperäisestä, koska parhaat kutualueet on menetetty. Kun kalastajia on paljon, tarvitaan säännöllisiä istutuksia saalisvarmuuden ylläpitämiseksi.
 
 
Kosket kuntoon
 
Pirkanmaalla on kunnostettu kalataloudellisesti toistakymmentä aikanaan lähinnä uittoa varten perattua koskireittiä viime vuosikymmenen aikana. Koskista poistetut kivet on laitettu takaisin vesistöön suojapaikoiksi ja paikalle on tuotu kutusoraikkoa. Toimenpiteet lisäävät taimenen ja muiden virtakutuisten kalojen luonnollisen lisääntymisen edellytyksiä.
 
 
Taimenen luonnonkierto
 
Järvitaimen kutee purojen ja jokien virtapaikoissa lokakuussa. Mäti kehittyy soran sisässä talven yli ja poikaset kuoriutuvat seuraavana keväänä. Virtavesissä poikaset kasvavat syöden pohjaeläimiä ja veden mukanaan tuomia hyönteisiä. 2-3 vuoden jälkeen ne muuttuvat kirkkaiksi vaelluspoikasiksi ja suunnistavat keväällä 20-25 cm:n pituisina järvialtaille syönnöstämään. Järvessä pikkutaimenet syövät alkuun pohjaeläimiä ja hyönteisiä, mutta pian ne siirtyvät kalaravintoon jolloin niiden kasvu nopeutuu huomattavasti. Saavutettuaan sukukypsyyden 2-4 järvikesän jälkeen, taimenet palaavat koskiin kudulle 2-3-kiloisina.
 
 
Istutuksilla pidetään yllä saaliita
 
Luonnonkierron aikaansaamiseksi koskiin on istutettu kunnostustöiden jälkeen kesän tai vuoden vanhoja, noin 10 cm:n pituisia poikasia, jotka leimaantuvat vesistöön ja palaavat sinne kutemaan, mikäli selviävät hengissä monista vaaroista. Kalastajia varten koskiin istutetaan pyyntikokoisia taimenia ja kirjolohia.

Suurin osa istutuksista tehdään järviin. Pirkanmaalla tyypillisin istukas on 3-vuotias järvitaimen tai –lohi, joka pääsee ravinnon hakuun ulapalle toukokuussa 30-35 cm:n pituisena ja 300-500 gramman painoisena siirtyen nopeasti kalaravintoon. Aiemmin käytetyistä, 2-vuotiaista istukkaista on pääosin luovuttu, koska iso osa niistä päätyi hauen ruoaksi ja saaliit jäivät heikoiksi. Ne myös vaelsivat paikoin aina Selkämerelle asti.

Jonkin verran istutetaan pyyntikokoisia 4-vuotiaita kaloja, lähinnä maakunnan eteläosan Pyhäjärvelle ja Kulo-Rautavedelle. Isot istukkaat eivät vaella näiltä läpivirtausaltailta yhtä helposti pois kuin nuoremmat taimenet.

Noin 35 cm:n pituisena istutettu taimen kasvaa Pirkanmaan vesissä 10 cm sekä ensimmäisenä että toisena järvivuonna. Toisen kasvukauden jälkeen saalistaimen on keskimäärin 55 cm pitkä ja painaa 2,3 kiloa. Vesistö- ja yksilökohtainen vaihtelu on suurta. Nopeakasvuisimmat kalat venyvät kahdessa järvikesässä yli 60-senttisiksi ja 3-kiloisiksi köriläiksi, hidaskasvuisilla paino jää 1,5-kiloon.

Järvilohi kasvaa parhaimmillaan puolta nopeammin kuin taimen. Järvilohella kasvuerot ovat erityisen suuria. Kun kovimmilla ahmateilla pituus lisääntyy 20 cm vuodessa ja painoa löytyy parin järvivuoden jälkeen jo 5 kiloa, hidaskasvuisemmat lajitoverit ovat vasta parikiloisia. Sekä lohen että taimenen kasvu on nopeinta vesistöissä, joissa on tiheä muikkukanta.

Esimerkiksi vuonna 2002 Pirkanmaan vesiin istutettiin kaikkiaan yli 53 000 järvitaimenta, joista 25 000 kpl kesänvanhoina ja 1-vuotiaina virtavesiin. Järvilohta istutettiin yli 7 000 kpl.
 
 
 
 
Koskikohteet