Kesänvanhoja kuhia on istutettu Suomen vesiin 5-10 milj. kappaletta vuodessa 1980-luvun lopulta lähtien. Pääosa istukkaista on mennyt reittivesiin ja isoihin järviin. Valtaosa istutuskohteista on kuitenkin ollut pieniä ja keskisuuria vesistöjä. Pienvesien istutusten tuloksellisuudesta on saatu hyvin vähän luotettavia tietoja, koska niiden kalastus ei ole yleensä säännöllisen seurannan piirissä. Tietojen puuttuessa istutussuositusten antaminen pikkuvesien suhteen on ollut hyvin vaikeaa.

Pirkanmaalla istutettiin 1,3 miljoonaa kesänvanhaa kuhaa 230 pienveteen vuosina 1989-1998. Istutustulosten selvittämiseksi 65:lle näistä järvistä tehtiin kalastuskuntahaastattelu vuonna 2001. Tutkimusvesistöjen istutukset oli aloitettu ennen vuotta 1997. Ensisijaisina kohteina olivat ne pienvedet, joihin oli istutettu useana vuonna. Joka viidennessä istutusjärvistä oli ollut jonkin vahvuinen luontainen kuhakanta jo ennen istutusten aloittamista.

Valittujen pienvesien kalastuskuntien esimiehiltä ja muilta yhteyshenkilöiltä selvitettiin puhelinhaastattelulla kokemuksia istutusten tuottamista saaliista ja kuhakannan historiasta. Vastausten perusteella kuhakannan vahvuus jaettiin karkeasti viiteen luokkaan, olemattomasta kannasta erittäin hyvään. Tuloksia verrattiin veden laatuun sekä vesistön kokoon ja syvyyteen. Haastattelun pohjalta lähetettiin kalastustiedustelu 16 järven kalastajille yksikkö- ja kokonaissaaliiden selvittämiseksi. Pienvesien kalastajamääristä ja kalastajien osoitteista oli saatavilla tietoja hyvin vaihtelevasti. Kokonaispyyntiponnistus jouduttiin usein arvioimaan. Niinpä tiedustelun pohjalta lasketut hehtaarisaaliit ovat lähinnä suuntaa antavia arvioita. Lisäksi kuhan kasvua ja vuosiluokkien esiintymistä tarkasteltiin kahdeksasta pienvedestä kerättyjen suomunäytteiden perusteella.

Pienvesien kuhaistutusten onnistumisessa oli suurta vaihtelua. Ennen istutuksia kuhattomina olleissa järvissä vajaa puolet istutuksista epäonnistui joko täysin tai lähes täysin. Reilu neljännes istutuksista tulkittiin menneen hieman heikohkosti tai kohtalaisesti. Neljännes istutuksista oli onnistunut hyvin. Sellaisissa järvissä, joissa oli aikoinaan ollut luontainen kuhakanta ja se oli myöhemmin kadonnut, istutukset onnistuivat hyvin lähes kaikissa tapauksissa. Useat vastaajat katsoivat soiden ojittamisen olleen syynä 1960-1970-luvuilla tapahtuneeseen kuhakannan katoamiseen näillä kuhavesillä. Niistä pienvesissä, joissa luontaista kantaa ei ollut koskaan aiemminkaan ollut, vain joka kuudennessa kuhasaaliiden arvioitiin nousseen hyviksi kesänvanhojen kuhien istuttamisen myötä.

Kaikista pienimmissä, muutaman kymmenen hehtaarin kokoisissa pikkujärvissä kuhaistutukset epäonnistuivat joko kokonaan tai lähes täysin, olipa veden väri tai laatu minkälainen tahansa. Parhaiten istutukset onnistuivat tummavetisissä tai sameissa ja rehevissä järvissä, joiden pinta-ala oli yli 50 ha. Onnistuneiden tapausten osuus ei enää juuri noussut järven koon kasvaessa. Sekä hyviä että huonoja kokemuksia saatiin niin 50-100 hehtaarin kuin 200-500 hehtaarin järvistä. Kuitenkin kaikista kookkaimmissa, lähinnä keskisuuriksi luonnehdittavissa, yli 500 hehtaarin suuruisissa vesistöissä, kuhakanta oli useimmiten hyvä tai vähintäänkin kohtalainen istutusten jälkeen (kuva 1). Useimmissa näistä järvistä oli aikoinaan ollut luontainen kuhakanta. Kirkkaissa tai melko kirkkaissa (väriluku 15-35 Pt mg/l) karuissa vesistöissä istutukset epäonnistuivat järven koosta ja syvyydestä riippumatta (kuva 2).

Pelkästään vesistön syvyydellä ei näytä olevan selvää yhteyttä kuhaistutusten onnistumiseen. Syvimmissä järvissä, jotka olivat myös kirkasvetisiä, saaliit jäivät erittäin heikoiksi. Monet näistä vesistöistä, kuten Längelmäen Äväntäjärvi (256 ha, maksimisyvyys 50 m) ja Luopioisten Haltianselkä (397 ha, 30 m), olivat kohtalaisen kokoisia. Parhaat tulokset saatiin niistä tummista järvistä, joissa kokonaissyvyys vaihteli 20-25 metrin välillä. Myös monissa suhteellisen matalissa järvissä, joiden maksimisyvyys oli 8-13 metriä, kuhakannat havaittiin vahvoiksi istutusten jäljiltä. Tällaiset järvet olivat veden väriltään enemmän tai vähemmän tummia ja/tai sameita. Useimmat tummat ja sameat pienvedet olivat samalla myös reheviä.

Keskimäärin kuhasaaliiden arvioitiin olleen 16 tiedustelujärvessä 0,6 kg/ha. Verkkokalastuksen yksikkösaaliit olivat parhaissa kuhavesissä yli 100 g/verkkovuorokausi. Karkeasti arvioitu hehtaarisaalis oli parhaimmillaan vastaavasti 1,1-2,3 kg/ha. Näillä järvillä kuhakanta lisääntyi myös luontaisesti, joten istutusten merkityksestä nykysaaliisiin on hyvin vaikea tehdä päätelmiä. Niissä tiedustelujärvissä, joissa luonnonlisääntymistä ei raportoitu, hehtaarisaalis oli 0-0,5 kg ja istutusten laskennallinen karkea tuottoarvio keskimäärin 36 kg/1000 istukasta. Tiedustelu lähetettiin vain niille järville, joista kalastuskuntien edustajat ilmoittivat kuhaa saadun saaliiksi. Nollatuloksen antaneet vedet (15 %) eivät siis olleet tässä tarkastelussa lainkaan mukana.

Verkkokalastuksen saaliit olivat parhaissa järvissä keskimäärin 40 kg/kalastaja. Kalastajakohtaiset saaliit olivat enimmillään 100-150 kg. Pyydetyt kuhat, keskipainoltaan 1,1 kg, olivat tiedustelujaksolla melko mukavan kokoisia.

Kuha kasvaa Pirkanmaan pienvesissä varsinkin alkuvaiheessa nopeasti. Kolmena ensimmäisenä vuonna kasvunopeus oli 10 cm/kasvukausi. Neljäntenä vuonna pituuskasvu oli vajaat 8 cm, joten neljännen syksyn lopulla kuhat olivat alamitassa. Tämän jälkeen pituutta kertyi reilut 5 cm vuodessa. 6-vuotiaina pienvesien kuhat olivat saavuttaneet keskimäärin 47,5 cm pituuden ja vajaan kilon painon. Syvissä reittivesissä saman koon saavuttaminen vie 1-2 vuotta pitempään.

Suomunäytteistä (88 kpl) määritettyjen ikäluokkien suhteet eivät korreloineet lainkaan kuhaistutuksiin nähden. Selvästi runsaimpana esiintyi vuosiluokka 1997, jonka osuus oli lähes puolet näytekaloista. Tämä siitä huolimatta, että vuonna 1997 kahdeksan näytejärven istutukset 25 450 kpl, olivat selvästi vähäisempiä kuin edellisenä kolmena vuonna, jolloin kuhia istutettiin yli 40 000 kpl vuodessa. Ilmiselvästi helteisen kesän 1997 luonnontuotanto oli onnistunut hyvin monilla järvillä. Toisaalta taas kylmän kesän 1996 vuosiluokka, jota olisi pitänyt olla kuhan kasvun ja keskimääräisen pyyntikoon mukaan vuoden 2001 saaliissa periaatteessa kaikkein eniten, loisti poissaolollaan yhtä järveä lukuun ottamatta.

Miksi sitten kuha ei menesty pienissä tai kirkasvetisissä sisäjärvissä? Kaikista pienimmissä järvissä on yleensä niukin lajisto ja kuhalla saattaa olla vaikeuksia ravinnonhankinnassa. Pikkujärvissä ei ole myöskään kuhan suosimaa varsinaista ulappaa. Ahvenen ja hauen predaatio saattaa muodostua näissä vesissä pienten kuhien kohtaloksi, kun ne eivät pääse saalistajiaan pakoon vapaaseen veteen. Kuhan menestymättömyyteen kirkkaissa vesissä on usein esitetty vastakuoriutuneiden kuhien valonarkuutta. Suoran auringonvalon on jopa arveltu voivan tappaa vastakuoriutuneita poikasia. Koska myöskään kesänvanhat istukkaat eivät kirkkaissa pienvesissä pärjänneet, tältä selitykseltä näyttäisi putoavan pohja pois. Syy kuhan heikkoon menestymiseen kirkkaissa vesissä saattaisi löytyä enemmänkin ongelmista ravinnonhaussa. On mahdollista, että hämärän turvin vaanimalla saalistavat pikkukuhat eivät pääse kirkkaassa vedessä kyllin lähelle saaliskohteitaan ja nääntyvät nälkään. Kirkkaat pienvedet ovat lisäksi karuja ja niiden vähäiset kalatiheydet eivät tee pienten kuhien ruokailua yhtään helpommaksi.

Isommilla kuhilla saalistus ei kuitenkaan näytä tuottavan kirkkaissakaan järvissä lähellekään samanlaisia vaikeuksia. Esimerkiksi Tampereen Särkijärvessä, jossa kesänvanhat kuhaistukkaat katosivat lähes jäljettömiin, Vanajavedestä 1960-70-luvuilla noin 3-vuotiaina siirretyt kuhat kasvoivat hyvin. Joitakin vuosia istutuksista Särkijärvestä saatiin saaliiksi paljon suuria, jopa 5-7 kilon painoisia kuhia. Isompien kalojen etuna saalistuksessa on niiden suurempi lähtönopeus ja tilavampi nielu. Niille onkin tarjolla pikkukuhia laajemmat saalisvalikoimat illan hämärtyessä. 

Veden kirkkaus ei ole aivan yksiselitteinen asia pikkupoikastenkaan suhteen. Eräissä isoissa kirkasvetisissä järvissä, kuten Kangasalan Vesijärvellä, Roineella ja Pälkänevedellä (väriarvot 10-15 Pt mg/l) kuhat menestyvät hyvin pienestä pitäen. Vesijärvellä ja Roineella on luontaiset kuhakannat ja Pälkänevedellä kesänvanhojen kuhien istutukset ovat vahvistaneet kannan nollatasolta melko hyväksi. Isoissa järvissä on kuhille monipuolinen saalislajisto ja niiden lahtivedet ovat usein melko sameita. Lieneekö siinä selitys myös pienten kuhanpoikasten pärjäämiselle?

Kesävanhojen kuhien istutukset ovat siis olleet erityisen tuloksellisia vanhoissa kuhavesissä, joiden kannat aikoinaan romahtivat. Istutukset ovat mahdollistaneet paluun 1950-luvun kultaisten kuhavuosien tasolle, saaliit ovat hyviä ja kuhakanta on alkanut itsestään uudistua. Tavoite on siis saavutettu ja tuloksiin voidaan olla erittäin tyytyväisiä. Istutusten jatkamista kannattaa kuitenkin nyt harkita todella tarkkaan. Sama pätee myös niihin järviin, joihin on saatu aikaiseksi kokonaan uusi ja vahva luontaisesti lisääntyvä kuhakanta tai joissa kanta on jo vanhempaa perua. On todennäköistä, että monissa näistä järvistä luontainen kuhatuotanto riittää ylläpitämään hyviä saaliita, ellei sitten ympäristöolosuhteissa tapahdu kovin dramaattisia muutoksia nykyisestä. Jatkuva istuttaminen antaa jotakuinkin saman tuloksen kuin yrittäisi täyttää piripinnassa olevaa lasia kaatamalla siihen lisää uutta vettä. Lasi ei voi enää täyttyä ja liika neste valuu maahan. Ainoa näkyvä tulos on se, että veden kaataja saa kerta toisensa jälkeen astiansa tyhjäksi. Istutuksissa kannattaisikin pitää nyt esimerkiksi joitakin välivuosia ja seurata saaliiden kehittymistä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että kuhien istuttamisella on saatu kalastettavia kantoja useisiin Pirkanmaan pienvesiin. Mutta kuten myös RKTL:n koejärvissä eri puolella Suomea havaittiin, kuha ei kuitenkaan näytä soveltuvan siian kaltaiseksi, melko pomminvarmaksi yleisistukkaaksi läheskään kaikkiin pienvesiimme. Tutkija Jorma Toivonen suositteli vuonna 1965, että kuhan kotiuttamista kannattaa yrittää kulttuurin samentamaan järveen vasta, jos järven pinta-ala on luokkaa 50 ha tai yli. Tähän toteamukseen voidaan täysin yhtyä myös näin 2000-luvulla. Sellaisissa järvissä istutuksilla on hyvä todennäköisyys saada aikaiseksi kalastettavia kantoja, sikäli mikäli järvessä ei vielä omaa kuhakantaa ole. Kirkasvetisiin pienvesiin ja alle 50 hehtaarin järviin lajia on jotakuinkin turha istuttaa.

Kolari, I. 2001: Kuhaistutusten tuloksellisuus Pirkanmaan pienvesissä. Pirkanmaan kalatalouskeskuksen tiedonantoja nro 47.

Lehtonen, H. 1989: Kuha. Teoksessa Kalamiehen tietokirja 2. WSOY.

Ruuhijärvi, J. ja Salminen, M. 1992: Kuhanviljelyn ja kuhaistutusten historiaa ja näkymiä. Suomen Kalatalous nro 60. Evon kalastuskoeasema ja kalanviljelylaitos 100 vuotta.

Toivonen, J. 1965: Kuha rehevöityvissä järvissämme. Limnologiasymposion 1965.