KUHAMAA - Saalislajit - Kuha - Kuha kutee virta-alueilla
 
Kuha kutee virta-alueilla ja vaeltaa pitkiä matkoja
 
 
Ismo Kolari Artikkeli on julkaistu Suomen Kalastuslehdessä 5/1999.
 
 

Kuhan vaellustutkimuksia on tehty maassamme pääasiassa Suomenlahden ja Saaristomeren alueella (mm. Toivonen 1968, Lehtonen 1983). Sisävesialueella kuhan vaelluksia ei ole juuri selvitelty. Pirkanmaan Pyhäjärvellä emokuhien vaelluksia kartoitettiin Carlin-merkinnöillä Pirkkalan kalastusalueen toimeksiannosta. Lähtökohtana oli tuottaa pohjatietoa päätöksen teolle kuhan kalastuksen järjestämiseksi. Pyhäjärvellä kalastusmääräykset on asetettu kuhan kalastusta ajatellen. Kuhan lisääntymisen turvaamiseksi kalastusta on voimakkaasti rajoitettu tai jopa kokonaan kielletty laajoilla alueilla touko-heinäkuussa.

Emokuhat pyydystettiin vannerysillä noin kilometrin säteeltä merkintäpaikalta, joka sijaitsi lähellä Lempäälää Toutosen Hahkalanvuolteen tuntumasta. Hahkalanvuolteen alapuoli tunnetaan perinteisesti hyvänä kuhan kutualueena, jossa harjoitetaan mm. mädinhankintapyyntiä. Yhteensä 343 kuhaa merkittiin neljässä erässä kalojen kudetuksen jälkeen touko-kesäkuussa vuosina 1996 ja 1997. Merkintä tapahtui kahdessa osassa molempina vuosina. Kakkoserien kalat olivat myöhemmin kuteneita kuin ensimmäisten erien kalat. Vuonna 1996 ensimmäinen ryhmä merkittiin toukokuun 28. päivä ja toinen kesäkuun 11. päivä. Vuonna 1997 kumpikin erä merkittiin kesäkuun alussa kuuden päivän välein. Esitetyt tulokset perustuvat 12.1.1999 mennessä lähetettyihin merkkipalautuksiin, joita kertyi 48,1 %. Korkea palautusprosentti kielii kuhan kalastuksen tehokkuudesta Pyhäjärvellä.

Merkityt kuhat olivat keskimäärin 45 cm:n mittaisia ja kilon painoisia. Kaksi kolmasosaa yksilöistä sijoittui kokoluokkaan 370-520 mm ja 355-1270 g. Alamittaisia oli 17,8 %. Neljä kaloista oli yli viiden kilon painoista suurkuhaa. RKTL:n Taivalkosken toimipiste määritti suomuista 188 kuhan iän Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen toimeksiannosta velvoitetarkkailuun liittyen. Suurin osa kaloista (159 kpl) oli 3-6-vuotiaita. Kookkain kuha, 888 mm:n pituinen ja 7,9 kg:n painoinen naaras, määritettiin 20 vuotta vanhaksi.

 
 
Kuhat vaelsivat ympäri Pyhäjärveä
 

Merkkipalautuksia saatiin laajalta alueelta. Sekä pienet että isot kuhat levisivät pitkin Pyhäjärveä. Suurin osa kuhista hajaantui alavirran suuntaan. 40 % pyydystettiin Toutosen-Kirkkojärven alueelta 5 km:n säteellä merkintäpaikalta. Kolmannes saaliskaloista kalastettiin Kierimonsalmen ja Anianselän väliseltä Vakkalanselältä, joka sijaitsee 6-13 km alavirran suuntaan Hahkalasta. Viidennes kuhista oli taittanut 13-20 km:n matkan Vakkalanselän pohjoispuoleiselle Sorvanselälle. Pyhäjärven pohjoisosasta 20-30 km:n päästä merkintäpaikalta saatiin ainoastaan neljä kalaa. Muutamia palautuksia lähetettiin myös Lempäälän Kuokkalankosken yläpuolisista vesistä. Näistä eräs yksilö oli vaeltanut lähes 40 km Vanajanselän länsiosaan saakka.

Palautusten jakaantumisessa Pyhäjärven eri osa-alueille oli selviä ajallisia eroja. Matalalta Toutoselta saatiin eniten kuhia kesäkuukausien aikana. Loppusyksyllä ja talvella syvempien Vakkalanselän ja Sorvanselän suhteellinen saalisosuus kasvoi siten, että loka-huhtikuussa näiltä alueilta lähetettiin 3/4 palautuksista (kuva 1). Hahkalanvuolletta kutualueenaan käyttävillä kuhilla lisääntyminen tapahtuu vuosittain samalla paikalla. Merkkipalautuksia ei saatu muilta mahdollisilta kutupaikoilta merkintävuoden jälkeisinä keväinä, vaan kaikki touko-kesäkuussa kalastetut kuhat menivät pyydyksiin uudestaan Hahkalassa tai sen lähialueilla.

Varhaisempien ja myöhäisempien merkkierien palautuksista kävi ilmi, että kutualueille saapuvat ensin matalien lähialueiden Toutosen ja Jumusen-Ahtialanselän välisen alueen kuhat. Kuhien sukutuotteet kypsyvät ja vaellus käynnistyy aikaisemmin nopeimmin lämpenevillä Lempäälän lähialueilla. Syvemmiltä selkäalueilta Säijän-Sorvanselältä, jotka vapautuvat jääpeitteestä hitaammin, kutukalat vaeltavat Hahkalaan hieman myöhemmin.

 
 
Kuva 1. Pyhäjärven kuhien merkkipalautusten jakaantuminen alueittain kasvukauden aikana ja talvella.
 
 
Kuhakanta hyödyntää koko Pyhäjärveä kasvualueenaan
 

Pyhäjärven kuhilla on selvä vaellusrytmiikka, joka jakaantuu pääpiirteittäin kolmeen osaan: 1) kevään kutuvaellus Hahkalanvuolteelle, 2) syönnösvaellus kudun jälkeen Toutoselle ja Anianselälle ja 3) siirtyminen talvehtimisalueille Säijänselän ja Sorvanselän syvänteisiin. Vaellusrytmiikka on hyvin samankaltainen kuin Suomenlahden ja Saaristomeren kuhilla (Toivonen 1968, Lehtonen 1982).

Merkittävin syy kuhan vaelluksiin on nähtävästi ravintoresurssien ja elintilan riittävyys. Pelkästään Toutosen alue ei pysty elättämään Pyhäjärven suurta kuhapopulaatiota. Niinpä Hahkalanvuolletta kutualueenaan käyttävä kuhakanta hyödyntää koko vesireittiä elinalueenaan. Laajoilla vesialueilla on tarjottavaan runsaat ravintovarat ja se pystyy ylläpitämään vahvaa kuhakantaa. Kysymyksessä on optimaalinen sopeutuminen vallitseviin olosuhteisiin. Toisaalta taas Hahkalanvuolle on ehkä koko järven paras lisääntymisalue. Vaikka runsaasti kuhia vaeltaa kutemaan Toutoselle aina Säijän-Sorvanselältä saakka, vaellusta ei näytä juuri tapahtuvan Pyhäjärven pohjoisosasta Saviselältä ja Villilänselältä. Näiden alueiden kuhakannoilla täytyy siis olla omat kutualueensa.

Pyhäjärven tapaan myös Vanajavedellä, Päijänteellä ja Rautavedellä on merkittäviä kuhan kutualueita sellaisissa paikoissa, joissa järveen laskeva virta tai joki tuo keväällä lämmintä vettä yläpuolisilta matalilta alueilta. Kuha valitsee ensisijaisesti kutupaikoikseen alueet, jotka tarjoavat varmat ja tasaiset lisääntymisolosuhteet. Näillä alueilla vesi lämpiää keväällä nopeasti eikä nopeita lämpötilanmuutoksia kylmän suuntaan pääse tapahtumaan. Päinvastoin kuin esimerkiksi syvien selkien rannoilla, virta-alueilla tuulet eivät pääse sekoittamaan vesiä eikä mädin ja poikasten kehittyminen ja ravinnonsaanti pääse vaarantumaan äkillisten lämpötilavaihtelujen takia.

Aikaisin keväällä lämpenevät lisääntymisalueet ja niiden vakaat olosuhteet tarjoavat kuoriutuville poikasille myös selvän edun kasvukauden pituuden muodossa. Pitkä kasvuaika vaikuttaa suoraan kesänvanhan kuhan kokoon. Kookkaiden poikasten selviytymismahdollisuudet ovat suurimmat, sillä ne pystyvät välttämään parhaiten petokalojen saalistuksen. Syyt siihen, että Hahkalanvuolteelle vaeltaa paljon kutukaloja, saattavat olla ainakin osittain perinnöllisiä. Se osa Pyhäjärven kuhapopulaatiosta, joka on valinnut vuosien saatossa pitkän kutuvaelluksen lämpimille alueille, tuottaa suhteessa merkittävän osan myös tulevasta sukupolvesta. Kun näiden kuhien jälkeläiset varttuvat aikanaan lisääntymisikäisiksi, ne valitsevat perimänsä mukaan samat kutualueet kuin vanhempansa. On myös mahdollista, että voimakkaat lämpimät kevätvirtaukset houkuttelevat Hahkalanvuolteelle laajalta alueelta sukukypsyyden saavuttaneita kuhia ensimmäiseen kutuun, mistä eteenpäin kutualue pysyy samana.

 
 
Kuhan kasvu ajoittuu elo-syyskuulle
 

30-50 cm:n mittaiset kuhat lisäsivät pituuttaan kasvukauden aikana keskimäärin noin 7 cm. Pyhäjärven kuhien painokasvu on merkintätulosten mukaan varsin nopeaa. Mitantäyttävien kalojen massa nousi kesän aikana 75 %. Niinpä keväällä kilon painaneet kuhat olivat saavuttaneet talveen mennessä 1,7 kg:n painon. Kasvu oli suhteellisesti nopeinta pienillä, 31-34 cm:n pituisilla ja keskimäärin 267 g:n painoisilla kaloilla. Ne lisäsivät kasvukauden aikana pituuttaan 77 mm ja painoaan 352 g (132 %). Yli 55 cm:n pituisilla ja yli 1,5 kg:n painoisilla kuhilla kasvu oli hitaampaa. Ne lisäsivät pituuttaan 4-6 cm ja painoaan 1-1,5 kg (42-77 %) kesän kuluessa.

Muun muassa Lehtonen (1989) toteaa kuhan parhaaksi kasvulämpötilaksi 19-24 C°. Kiloiset kuhat kasvoivatkin lämpimänä kesänä 1997 pituutta 2 cm ja painoa 200 g enemmän kuin edellisenä viileänä kesänä. Vaikka Toutosen pintavesi oli saavuttanut 20 C°:n lämpötilan jo kesäkuun alkuun mennessä kumpanakin vuonna, lisäkasvu oli keskikesällä hidasta. Pyhäjärven kuhien selvästi tärkeintä kasvuaikaa näyttää olevan ajanjakso elokuulta syyskuun loppupuolelle. Tilanne on vastaavanlainen kuin rannikon kuhilla, joiden varsinainen kasvu keskittyi samalla tavalla syyspuoleen (Toivonen 1968).

Savisamea Pyhäjärvi lämpiää alkukesällä hyvin nopeasti. Miksi kasvua ei juuri tapahdu keskikesän lämpöiseen aikaan? Alkuun valtaosa ravinnosta hankitusta energiasta kului ilmeisesti kutupaaston ja sumputuksen aikana menetettyjen ravintovarojen täyttämisessä. Pyhäjärven muikkukanta on erittäin heikko eikä kuorekantakaan vaikuta erityisen vahvalta. On siis myös mahdollista, että kuhat eivät löydä riittävästi ravintoa keskikesällä sopivankokoisen pikkukalan puuttuessa ulapalta. Syksyyn mennessä eri lajien, kuten kuoreen ja ahvenen saman kesän poikaset ehtivät kasvaa niin, että kuhille on tarjolla paremmin ravintoa ja kasvu nopeutuu.

 
 
Kuha on ylivertainen peto hämäränäön ansiosta
 
Kuhaa tavataan meillä yleisimmin savisameissa ja tummavetisissä järvissä, joissa näkösyvyys on pieni. Kuhan silmät ovat sopeutuneet hämärässä näkemiseen. Kuha on hidasliikkeinen kala, jonka saalistustekniikka perustunee suuressa osin juuri hyvään hämäränäköön. Kirkkaissa vesissä ja valoisan aikaan kuhalla saattaa olla vaikeuksia saada kiinni ravintokaloja, koska ne pystyvät pakenemaan kömpelöä kuhaa. Sen sijaan heikoissa valaistusolosuhteissa saalistus onnistuu, jos saalistettava ei näe kuhaa mutta kuha näkee saaliskalan. Näin hyvä hämäränäkö kompensoi muuten huonoa saalistuskykyä. Kirkkaiden järvien kuhakannat ovat yleensä heikkoja tai kuha puuttuu niistä kokonaan. Tämä saattaa johtua osittain juuri siitä, että näissä vesissä kuhat eivät yksinkertaisesti kykene saamaan saaliskaloja kiinni. Sameissa vesissä kuha on sen sijaan ylivoimainen saalistaja, joka pystyy jopa romahduttamaan ravintolajiensa kannat (Lehtonen 1989).
 
 
Suomen suven valoisat yöt pitävät kuhan nälkäisenä
 

Yöt ovat meillä valoisia aina heinäkuun loppupuolelle saakka. Saattaisiko valaistusolosuhteista johtuva saalistuksen heikko onnistuminen ja lyhyt syönnösaika olla osasyy havaittuun hitaaseen kasvuvauhtiin keskikesällä? Ainakin kirkkaissa vesissä tuntuisi mahdolliselta, että vasta iltojen pimentyessä heinä-elokuun vaihteessa kuhan saalistus alkaa toimia täydellä teholla pintavesissä ja kasvu nopeutuu. Savisamealla Pyhäjärvellä näkyvyys heikkenee jyrkästi syvemmälle mentäessä, joten tämä selitys ei tunnu oikein toimivan. Voi tosin olla, että syvemmällä ravintokohteita ei esiinny riittävässä määrin. Kuhan saalislajien, kuoreen, ahvenen, särjen, salakan ja muiden särkikalojen poikaset käyttävät pääasiassa eläinplanktonravintoa, jonka tuotanto keskittyy järvissä valokerrokseen.

Merkintätulosten perusteella Hahkalanvuolteen merkitys kuhan poikastuotantoalueena on epäilemättä suuri Toutosen ja mahdollisesti myös Säijän-Sorvanselän kannalta. Alueen merkitys saattaa korostua erityisesti kylmiä kesinä. Pyhäjärven kuhakanta on kuitenkin pysynyt vahvana Hahkalanvuolteen kutupyynnistä huolimatta. Vuosittaista saaliiden heilahtelua esiintyy, mikä menee pääosin luontaisen kannanvaihtelun piikkiin. Kalastusjärjestelyjen järkevöittämiseksi Pyhäjärven muut mahdolliset kuhan kutualueet kannattaisi kartoittaa ja kohdistaa tarvittaessa kuturajoitukset jatkossa pelkästään näille suppeille alueille. Laajojen vesialueiden rauhoittaminen kaikelta kevätkalastukselta ei ole perusteltua ja se haittaa suuresti alueen kalataloudellista virkistys- ja hyötykäyttöä.

 
 
Kirjallisuus:
 

Kolari, I. 1999: Kuhan vaellukset, kalastus ja kasvu Pyhäjärvellä. Pirkanmaan kalatalouskeskuksen tiedonantoja nro 31.

Lehtonen, H. 1982: Kuhan kotipaikkauskollisuus. Suomen Kalastuslehti 5/1982.

Lehtonen, H. 1983: Stocks of pike-perch (Stizostedion lucioperca L.) and their management in the Archipelago Sea and the Gulf of Finland. Finnish Fisheries Research 5.

Lehtonen, H. 1989: Kuha. Teoksessa Kalamiehen tietokirja 2. WSOY.

Toivonen, J. 1968: Kuhan (Stizostedion lucioperca L.) vaelluksista, kasvusta ja kuolleisuudesta Suomenlahden saaristossa, Saaristomeressä ja Ahvenanmaalla. Lisensiaattityö. Helsingin yliopiston eläintieteen laitos.

 
 
Kuha