Koskitaimenen kintereillä

Kalastusopas Juha Happonen tuntee taimenen koskikalastuksen niksit kuin omat taskunsa. Kokemusta on kertynyt vuosien saatossa sekä omilla että satojen kansainvälisten asiakkaiden kanssa tehdyillä kalaretkillä kuohujen äärelle.

Kevätsesonki alkaa maalis-huhtikuussa sumukorentojen kuoriutuessa. Keväällä, kuten loppusyksyllä vesien viilennyttyä, uistimen liike saa olla laiska. Tuolloin taimen on melko aktiivinen läpi päivän.

Kesällä ja alkusyksyllä, kun vesi on lämmintä, käytetään pienikokoisempia vaappuja ja lippoja sekä leechejä. Kesällä parhaita ottiaikoja ovat iltayö ja aamu. Elo-syyskuussa kannattaa taimenta jahdata myös aivan pimeän aikaan. Silloin oiva apuväline on otsalamppu.

Taimenen koskipyynti on pitkälti vuodenaikoihin sidottu myös tärppipaikkojen suhteen. Keväällä ja syksyllä kalat hakeutuvat hidasvirtaisempiin suvantopaikkoihin. Kesällä viehettä kannattaa uittaa kovemmassa virrassa syvien poterojen reunamilla ja akanvirtamontuissa. Erityisesti matalimman veden aikaan kosken kuopat kannattaa kalastaa tarkoin.

Juhan suosikkikeli koskikalastukseen on pilvinen ilma eikä pieni vesitihkukaan ole pahitteeksi.






Liitsi pelastaa päivän

Vieherasiasta löytyvät pienikokoiset liitsit tai leechit, ihan kuinka vaan, ovat kultaakin arvokkaampia vähävetiseen helleaikaan. Niillä kalastetaan jigitystyyliin eli viehettä nyitään ja pompotellaan pohjamonttujen tuntumassa. Liitseille ja muille pikkuvieheille Juha suosittelee UL-kalustoa, jolloin sopiva monofil-siiman vahvuus on 0,16-0,20 mm. Siimojen valmistajat tekevät koko ajan tuotekehitystä. Perhotapseina käytetyt uudehkot keksinnöt fluorocarbon- ja polymeerisiimat kestävät paremmin hankausta kuin esimerkiksi suuren suosion saavuttanut punottu siima. Punottu puoltaa paikkaansa koskikalastuksessa lähinnä kylmän veden aikaan, kun kalan liikkeet ovat hitaammat. Lämpimän veden aikaan, kun taimenen otteet ovat rajut, se ei ole niin toimiva, koska joustamattomuuden takia karkuutukset lisääntyvät. Myöskään pakkasilma ei ole punotun keli, koska rosoinen siima kerää ja imee vettä, joka jäätyy ja tuo ongelmia puolautumiseen. Punotusta siimasta on muistettava katkaista uloin kulunut pätkä pois aina tarpeen vaatiessa. Muun muassa Vilppulankoskella asiakkaitaan opastava kalastusopas Happonen kertoo, että yritysasiakkaat ja ulkomaalaiset ovat ottaneet koskikalastuksen hyvin vastaan. Kuohujen äärellä on oma hieno tunnelmansa. Veden solistessa ympärillä mieli rauhoittuu ja suomalainen luonto näyttää parhaita puoliaan. Yllättävä taimentärppi voi tosin rikkoa hartaan tunnelman!






Sumukorentoaika

Mänttäläinen kalastusopas Timo Koikkalainen kuvaa sumukorentokalastusta ajoituslajiksi, johon sisälle pääseminen vaatii kärsivällisyyttä. Näiden hankikorrien massakuoriutumista tapahtuu vain ajoittain ja kaikki keväät eivät ole yhtä hyviä. Säätiedotuksia seuraamalla voi ennakoida mahdollisia sopivia ajankohtia. Kun luvassa on tyyntä ja aurinkoista keliä lämpötilan ollessa + 5 tai enemmän, voi kuoriutumista odottaa tapahtuvaksi maalis-huhtikuun iltapäivinä. Kun ilma on sakeana korentoja, pintaperhokalastus, joka on sumarikalastuksessa koko asian ydin, tarjoa parhaimmillaan unohtumattomia kokemuksia. Pirkanmaalla hyviä sumukorentokoskia ovat mm. Herraskoski ja Kotalan Kosket.

Popperit peliin

Timo Koikkalaisen mielestä taimenen pintakalastus poppereilla on hienointa, mitä kalastukseen on tullut uutta viime vuosina. Popperi on pintapulikka, jonka nokka on koveran kuppimainen. Viehe ui ja pärskii aivan pinnassa ja houkuttelee ehkä muille vieheille flegmaattiseksi käyneen koskitaimenen yllättävään iskuun. Skitter Popit ja muut vastaavat pikkuvieheet toimivat hyvin myös kylmän veden aikaan marraskuussa. Popperipyynnissä taimenen pintakäynnit ja kalojen näkeminen tuovat kalastukseen todellista estetiikkaa.

Takaisin koskille
Järvitaimen ja järvilohi